Kotimaiset atsalealajikket ovat Suomessa jalostettuja koristepensaita.
Tässä on esitelty lajikkeet, jotka ovat tai ovat olleet kaupallisessa tuotannossa.
Löytölajike Mustilasta (M. Uosukainen). Todennäköisesti kyseessä on Mustilaan 1930-luvulla istutettu gentinatsalea ’Pallas’, joka nyt on saanut uuden nimen.
Kasvutapa:
Korkeus 1,2 m 10 vuodessa
Kukat:
Punaoranssiset kukat ja niiden yläterälehdissä keltainen täplä. Tuoksu on melko hentoinen tai olematon
’Directeur Charles Baumann’ × (’Choptank’ × ’Maori’)
H: Anu Väinölä (1989), G: Helsingin yliopisto ja Arboretum Mustila, N: A. Väinölä (2008), I: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT (2010), REG: Helsingin yliopisto (2015)
Kasvutapa:
Korkeus 95 – 120 cm 10 vuodessa
Kukat:
Kukat ovat karmiininpunaisia. Teriön ylimmässä liuskassa on suuri tummankeltainen laikku, jonka keskellä kulkee ohut punainen juova.
’Bouquet de Flore’ x Mustilan arboretumin keltakukkainen atsalea, jonka perimä ei ole tiedossa
H: Anu Väinölä (1988), G: Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki , N: A. Väinölä (2009), REG: Helsingin yliopisto (2015)
Kasvutapa:
Korkeus 70 – 90 cm 10 vuodessa
Kukat:
Valkoiset kukat, joiden yläterälehden peittää tummankeltainen laikku.
Marjatta Uosukainen on kasvattanut atsalean Bremenistä 1976 kerätyistä avopölytteisistä siemenistä. Perimä on tuntematon, mutta kelta-alppiruusun (luteum) ominaisuudet näkyvät siinä selvinä.
Kasvutapa:
Korkeus 1 m 10 vuodessa
Kukat:
Keltaiset tuoksuvat kukat
Kukinta alkaa:
Kesäkuun alkupuolella
Lehdet:
Kestävyys:
I – II (III)
Kommentit:
Alkuperäksi kerrottu ”Mustilasta löydetty ja lisäykseen otettu vanha gentinatsalea” on virheellistä tietoa.
’Nancy Waterer’ x Mustilan arboretumin keltakukkainen atsalea, jonka perimä ei ole tiedossa
H: Anu Väinölä (1988), G: Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki , N: A. Väinölä (2010), REG: Helsingin yliopisto (2015)
Kasvutapa:
Korkeus 90 – 110 cm 10 vuodessa
Kukat:
Kukat ovat sisältä vaalean sitruunankeltaiset, ylimmän terälehden peittää kirkkaankeltainen laikku, nuput ja kukan ulkopinta ovat oranssinkirjavat.
Reijo Niemisen tekemä risteytys cumberlandense × prinophyllum vuodelta 1999 (RK 1/2000, siemenerä 11). Emokasvit olivat alkuperää Gregory Bald, North Carolina, USA, 1500 m x West Virginia 1200 m. Lajikkeen valikoi, nimesi ja pisti lisäykseen Reijo Hahkala.
H: Reijo Nieminen (1999), G: Reijo Hahkala, N: Reijo Hahkala
Kasvutapa:
Pystyhkö, kasvaa yli metrin korkuiseksi
Kukat:
Sirot, voimakkaan vaaleanpunaiset, heteet ja emi pitkät ja erottuvat voimakkaamman punaisina. Mieto tuoksu.
Kukinta alkaa:
Kesäkuun alkupuoli
Lehdet:
Matta, melko lyhyt lehti muistuttaa rusoatsalean lehteä
Kestävyys:
I – III
Kommentit:
Ollut mikrolisäyksessä ja pienimuotoisessa myynnissä Lepaalla.
’Ruususen Uni’ on Marjatta Uosukaisen lisäykseen valitsema ja nimeämä vanha atsaleapensas Arboretum Mustilan Terassilta. Todennäköisesti kyseessä on Mustilaan 1930-luvulla istutettu kerrottukukkainen Rustica-ryhmän atsalea ’Aida’ 1800-luvulta, joka nyt on saanut uuden nimen.
Kasvutapa:
Korkeus 1,2 m 10 vuodessa
Kukat:
Atsalean sirot, kerrotut kukat ovat pastellinsävyiset vaaleanpunaiset.
’Directeur Charles Baumann’ × (’Choptank’ × ’Maori’)
H: Anu Väinölä (1989), G: Helsingin yliopisto ja Arboretum Mustila, N: A. Väinölä (2010), I: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT (2012), REG: Helsingin yliopisto (2015)
Kasvutapa:
Korkeus 95 – 140 cm 10 vuodessa
Kukat:
Kirkkaanpunaisista nupuista avautuu vaaleanpunaiset kukat, joissa on keltaiset laikut.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.