Mitä alppiruusut ja atsaleat tarvitsevat kukoistaakseen?
Tämän sivun ohjeet perustuvat kirjoista, eri nettisivuilta ja alan julkaisuista keräämiini tietoihin. Rhodojen parhaan mahdollisen kasvatuksen suhteen on monenlaisia mielipiteitä ja niistä on vaikea valita sitä parasta. Olen tähän pyrkinyt valitsemaan yleisimmin esitellyt ohjeet, tosin hivenen painotettuna omilla ajatuksillani. Otan mielelläni vastaan palautteen, varsinkin, jos tieten tai vahingossa olen antanut virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa.
Varjoon vai auringonpaisteeseen?
Useimmissa alan kirjoissa, julkaisuissa ja ohjeissa neuvotaan rhodot sijoittamaan varjoon tai puolivarjoon. Tätä ei mielestäni pitäisi noudattaa näin kirjaimellisesti. Ohjeet on useimmiten kirjoitettu ajatellen helteisempiä ja aurinkoisempia olosuhteita kuin mitä Suomesta löytyy. Mitä enemmän aurinkoa rhodo saa, sen mahtavammin rhodo kukkii seuraavana kesänä! Varjossa rhodosta tulee helposti harva, harottavasti kasvava ja niukasti kukkiva. Mutta on varjossa myös etunsa. Puolivarjoon tai varjoon istutettu rhodo tarvitsee kesällä vähemmän vettä. Tämä voi merkittävästi vähentää kastelutarvetta. Pienilehtiset rhodot (useimmat lepidootit) ja atsaleat kestävät aurinkoa paremmin kuin suurilehtiset rhodot, joten niitä voi helpommin suositella istutettavaksi aurinkoisille paikoille. Suurilehtiset rhodot sen sijaan on turvallisinta sijoittaa puolivarjoon. Mutta, jos hyvän kastelun ja kevätsuojauksen pystyy järjestämään, niin monet suurilehtisetkin rhodot ovat komeimmillaan aurinkoisella paikalla. Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, pitää rhodon istutuspaikan valinnassa vielä ottaa huomioon tuuliolosuhteet. Tuulisella paikalla rhodon lehdistä haihtuu helposti liikaa vettä. Tähän auttaa varjon ja jossain määrin myös kastelun lisääminen. Suomen aurinkoinen kevät voi tuoda lisäongelman rhodolle, joka on istutettu liian aurinkoiseen paikkaan. Jos rhodo ei saa jäätyneestä maasta vettä, niin auringon paahtava vaikutus voi vaurioittaa rhodon lehtiä pysyvästi. Tämän voi välttää joko varjoon istuttamalla tai suojaamalla rhodo keväällä suoralta auringonpaisteelta.
|
Maaperä?
Rhodojen ja atsaleojen juuret ovat lähellä maanpintaa. Ne tarvitsevat jatkuvasti kostean, mutta toisaalta ilmavan maan juurilleen. Menestyäkseen rhodot tarvitsevat happea juurilleen. Juuret eivät siis saa olla seisovassa vedessä! Savisessa maassa rhodon juuret eivät pääse kasvamaan ja savimaan kosteuden ja kuivuuden vaihtelut tappavat rhodon aika nopeasti. Hiekkamaassa ongelmana on hiekan huono vedenpidätyskyky. Rhodot kuivuvat kesällä helposti. Sopiva maa rhodoille saadaan esimerkiksi tekemällä seuraavanlainen sekoitus:
Koska maaperä mäntyiselle metsäniitylle perustamassani rhodopuutarhassa oli jo ennestään lähes ihanteellista, tein rhodoille ja atsaleoille vain pienen maanparannusoperaation:
Sopiva maan happamuusaste on rhodoille ja atsaleoille erittäin tärkeää. Yleisesti puutarhan kasveja varten tehty kalkittu multa kiduttaa rhodot hengiltä. Parinkymmenen vuoden takainen ensimmäinen rhodoistutukseni on vielä hyvässä muistissa; kukkapenkkiin istutettuna rhodoni kuihtui parissa vuodessa. Sopivin happamuus rhodoille ja atsaleoille on pH-asteikolla viiden ja kuuden välillä. Alan kirjallisuudessa löytyy pääasiassa kahta eri koulukuntaa sopivan pH:n suhteen. Toisten mielestä pH:n pitää olla välillä 4.5 – 5.5 ja toisten mielestä välillä 5.0 – 6.0. Jälkimmäisen koulukunnan perustelut sopivimmasta pH:sta ovat mielestäni olleet vakuuttavampia. Toisaalta maaperässä olevien mineraalien pitoisuuksilla on myös merkitystä. Pelkkä pH ei ole koko totuus. Esimerkiksi liian happaman maan ongelmia voi ainakin jossain määrin korjata runsaammalla lannoituksella. Jos maa ei ole riittävän hapanta (pH yli 6.0), niin useiden tärkeiden ravinteiden, etenkin raudan (Fe) liukoisuus maassa heikkenee ja puutoksesta kärsivä rhodo ei pysty tuottamaan riittävästi klorofylliä. Lehdet kellastuvat, tulevat “kloroottisiksi” ja vähitellen rhodo kuolee. Maan voi muuttaa happamemmaksi lisäämällä siihen esimerkiksi rikkiä tai rautasulfaattia (FeSO4). Turvallisempi keino lienee kuitenkin kalkitsemattoman turpeen sekoittaminen maahan happamuutta lisäämään. Jos maa on liian hapanta (pH alle 5.0), niin maaperässä oleva alumiini (Al) tulee liukoiseksi. Tässä olomuodossa alumiini on myrkyllistä rhodoille. Alumiini häiritsee juurten kasvua ja estää tärkeän ravinteen, fosforin (P) imeytymistä rhodolle. Rhodon kasvu myös voi pysähtyä. Runsaalla lannoituksella ongelman vaikutuksia voi vähentää. Maan muuttaminen emäksisemmäksi kalkitsemalla on kuitenkin se oikea lääke. Hyvää lisätietoa on sivuilla
|
Lannoitus
Alppiruusut ja atsaleat tarvitsevat vähän ravinteita muihin kasveihin verrattuna. Lannoitteita antaessa pitää olla varovainen. Ylilannoituksella rhodon lehdet voivat vaurioitua ja rhodo voi kuolla. Keväällä huhti-, toukokuussa ennen kukintaa annetaan pieni annos lannoitetta, jossa typen (N) määrä saa olla suuri. Toisen kerran voi varovasti lannoittaa kukinnan päättyessä, mutta silloin fosforia (P) saisi olla enemmän kuin typpeä (N), koska uudet kukkanuput tarvitsevat fosforia kehittyäkseen. Liika typpi kukinnan jälkeen innostaa kovaan kasvuun, jonka seurauksena lehdet eivät ehkä ennätä vahvistua talvea varten. Hallayöt tai pakkaset voivat aiheuttaa pahojakin lehtivaurioita. Myös uusien kukkanuppujen lukumäärä jää silloin pieneksi. Mitä lannoitetta? Jos haluaa säästää lannoitteen hinnassa, niin saatavana on useita rhodoille sopivia vaihtoehtoja, mm. yleislannoitteita ja perunalannoitteita. Tuoteselosteita joutuu silloin tutkimaan vähän tarkemmin. Lannoitteiden tärkeimpien ainesosien, typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K) pitoisuudet annetaan N-P-K luvuilla. Esimerkiksi N-P-K luku 19-5-20 sisältää typpeä 19 %, fosforia 5 % ja kaliumia 20 %. Istutuslannoitus Kevätlannoitus Kesälannoitus Syyslannoitus Tärkeää
|