Talvisuojaus

 

Aran kasvimateriaalin talvisuojauksesta

Osmo Jussila, Naantali

Kylmälav sivulta.

Osmo Jussilan ohjeiden mukaan tehty kylmälava
K. Theqvist)

 

Alppiruusuilla, kuten monilla muillakin puuvartisilla kasveilla, talvenkestävyys paranee, kun oikea kasvun ja levon rytmi on “opittu” eli jonkinlaista sopeutumista vallitseviin olosuhteisiin tapahtuu. Joillakin lajeilla sopeutumiskyky on parempi kuin toisilla ja usein ensimmäinen talvi on ratkaiseva. Jos haluaa kasvattaa alppiruusuja siemenestä tai lisätä jotain lajiketta pistokkaista, on Suomen olosuhteissa varauduttava suuriin taimimateriaalin menetyksiin talven aikana tai suojattava pikkutaimet ensimmäisinä talvina jollain tavalla. Leachin mukaan (D.G. Leach, 1961: Rhododendrons of the World) alppiruusulajit saavuttavat lopullisen talvenkestävyytensä vasta noin neljän vuoden ikäisenä. Olen kasvatellut rhodoja siemenistä nyt noin neljä vuotta ja kerännyt kokemusta erilaisista talvetusmenetelmistä. Seuraavassa esittelen ne hyvine ja huonoine puolineen, toivottavasti kokemuksistani on hyötyä muillekin rhodoisteille.

TALVETUS AVOMAALLA

Talvetusmenetelmä on päätettävä hyvissä ajoin kesällä ja taimien “saattohoito talveen” on aloitettava jo heinäkuussa, mikäli valitaan rankin talvetusmuoto avomaalla. Typpilannoitus on lopetettava heinäkuussa, ja jos taimia on kasvatettu kasvihuoneessa, ne on siirrettävä ulos viimeistään elokuun alussa. Kastelua elokuussa on syytä rajoittaa mahdollisimman vähiin, jotta kasvu päättyisi. Jos kasvatus tapahtuu ruukuissa tai laatikoissa, on astiat kaivettava maahan, jotta juuriston lämpötila pysyisi mahdollisimman tasaisena. Ensimmäisiltä syyshalloilta kasveja voi suojata harsolla, mutta harsoa en pitäisi jatkuvasti taimien päällä.

Pikku taimia pellolla.

© Anu Väinölä

 

Talvetuspaikka on valittava huolella. Varjoinen, tuulensuojainen, mutta kuitenkin hieman ympäristöään ylempänä oleva paikka, esimerkiksi pohjoisrinne on edullinen. Lumipeitteen tulisi olla mahdollisimman paksu ja vakaa, joten keväiset pälvipaikat ja puiden alustat on syytä unohtaa talvetuspaikkaa valittaessa. Pikkutaimien suojaus lehdillä on riskialtista puuhaa. 1-2-vuotiaat taimet ovat useimmiten niin pieniä, että lehdistö ulottuu maan pintaan. Lehdistöä ei saa peittää eloperäisellä materiaalilla. Jos talvesta tulee “kasvihuonetalvi” ilman lumipeitettä ja kunnon routaa, suojausmateriaali tuhoaa takuuvarmasti taimet (on kokemuksia!). Suojaukseen voi kokeilla muita vettymättömiä materiaaleja, esim. leca-soraa tai styrox-palloja, mutta olettaisin, että näilläkin homehtumisvaara märkänä talvena on suuri. Ainoa ja paras suojausmateriaali pikkutaimille avomaalla on mielestäni pysyvä lumipeite. Avomaatalvetus, kuten sanottu on kuitenkin aina “riskibisnes” enkä suosittele sitä muille, kuin kaikkein kestävimmille lajeille; mustilanalppiruusu brachycarpum var. tigerstedtii ja sen hybridit, nukka-alppiruusu smirnowii, yakushimanalppiruusu yakushimanum varauksin, kelta-atsalea luteum, kuningasatsalea schlippenbachii. Mitään pistokkaita en talvettaisi ensimmäisinä talvinaan avomaalla.

KYLMÄLAVA

Työläämpi, mutta huomattavasti varmempi talvetus tapahtuu kylmälavassa. Kunnollisen talvetuslavan rakentaminen laajentaa harrastusmahdollisuuksia uskomattoman paljon. Investointina lavan rakentaminen on tietysti suurehko, eikä se sovi pienelle rivitalopihalle, mutta lavan käyttökustannukset ovat käytännössä nolla markkaa. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että lavassa saavutetaan sellaiset talvetusolosuhteet, jotka muistuttavat parhaiden rhodonkasvatusseutujen olosuhteita. Lavassani on minimi-maksimilämpömittari ja viime talvena (1996) minimilämpötila oli -6°C, kun lavan ulkopuolella oli -27°C ! Lavan seinät ja lavaikkunat on eristetty. Seinissä on 5 cm styrox-levyt ja lavaikkunoiden päällä 5 cm styrodur-levyt, joiden päällä on lumikerros. Itse lavassa sisällä ei ollut mitään suojauksia eikä lunta. Roudan syvyys kylmimmissä paikoissa lavan kulmissa oli muutamia senttejä, keskellä maan laadusta riippuen 0-1 cm. Vaikka kasvit viettivät 3 kuukautta pilkkopimeässä muutamassa pakkasasteessa, ei niissä ollut keväällä mitään vaurioita.

Kylmälavan rakenne.

© Osmo Jussila

Suurennos kuvasta

 

Lavatalvetuksen suurin ongelma ei olekaan kylmä vaan lämmin talvi. Edellistalvena (1995), joka oli leuto, alkoi eräiden lajien kasvu keskellä talvea (dauricum, mucronulatum) ja seurauksena oli taimituhoja ja eräillä lajeilla huono talveentuminen (luteum, schlippenbachii). Lavaa onkin tuuletettava mahdollisimman pitkään syksyllä. Vasta ankarien pakkasten uhatessa peitetään lavaikkunat. Aina, kun lavan lämpötila on plussan puolella, on taimien saatava valoa ja tuuletusta. Varsinkin syksyllä kasveja on kidutettava kuivattamalla, koska haihduttaminen on vähäistä ja harmaahome iskee helposti pimeässä ja kosteassa lämmössä. Kun vuorokautiset keskilämpötilat laskevat pakkasen puolelle (Lounais-Suomessa yleensä joulukuussa), alkaa routaantuminen myös lavassa, ja ilman lämpötila lavassa jää pysyvästi pakkasen puolelle. Tällöin tuulettamisen voi lopettaa ja lavan voi jättää oman onnensa nojaan siihen saakka, kunnes tulee ensimmäinen lämpöaalto keväällä. Lyhyet suojasääjaksot talvella eivät riitä nostamaan lavan sisältöä plussan puolelle, mutta jos lauhasta jaksosta tulee pitkä, on tuuletus tietysti aloitettava uudestaan. Maaliskuussa suojasääjaksojen yleistyessä poistetaan suojalevyt ikkunoiden päältä pilvisinä päivinä aluksi vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Kun routa on sulanut, kasvit kastellaan ensimmäisen kerran syksyn jälkeen.

Jos haluaa aloittaa kasvukauden maalis-huhtikuussa, voi lavaan hankkia jonkun lisälämmönlähteen pitämään yöpakkaset loitolla. Jos tyytyy odottelemaan kevään tuloa, on lavaa tuuletettava ja varjostettava reilusti, ettei liian aikaista kasvuunlähtöä tapahdu. Lavatalvetus on varma ja käyttökustannuksiltaan edullinen tapa talvettaa arkaa materiaalia ensimmäiset vuodet. Se sitoo harrastajaa jonkin verran keväällä ja syksyllä, mutta sen voi toki jättää silloinkin muutamiksi päiviksi omiin hoteisiinsa, kunhan jättää riittävän tuuletuksen siksi ajaksi.

TALVETUS SISÄLLÄ

Kolmas, kaikkein kallein ja työläin pikkutaimien talvetustapa, jota olen kokeillut, on talvetus sisätiloissa. Se puolustaa paikkaansa, jos taimimateriaali on jostain syystä jäänyt ensimmäisenä kesänä niin pieneksi, että jatkokasvatus syksyllä tuo tervetulleen kokolisän, tai jos arkaa materiaalia kasvatetaan esimerkiksi viherhuonekasveiksi tai risteytystarkoituksessa. Talvetus sisätiloissa vaatii ehdottomasti tilan, jonka lämpötilaa pystytään säätelemään välillä 0-20°C ja jonka ilmankosteutta voidaan säädellä välillä 60-100 %. Valaistuksena voidaan käyttää loisteputkia, jotka asetetaan n. 30 cm taimien yläpuolelle. Taimet siirretään syyskuussa ennen ensimmäisiä halloja ulkoa sisätiloihin ja huoneen päivälämpötilaksi säädetään n. 20°C ja yölämpötilaksi n. 10°C. Jos lämpötila on korkeampi, voi lehtiin tulla loisteputkien läheisyydessä polttovaurioita. Päivänpituus sädetään loisteputkien kello-ohjauksella yhtä pitkäksi kuin vallitseva päivänpituus on. Todennäköisesti taimet lähtevät tällä käsittelyllä uudelleen kasvuun, vaikka olisivatkin jo päättäneet kasvunsa. Kasvuunlähtöä voi auttaa lehtilannoitteella ja suihkutuksella, niin että ilmankosteus nousee yli 90 %:n. Tämän jälkeen päivänpituutta lyhennetään suurin piirtein vallitsevan päivänpituuden mukaisesti aina joulun tienoille, ja samalla huoneen lämpötila lasketaan asteittain tuulettamalla ja/tai vähentämällä lämmitystä, kunnes joulun tienoilla ollaan muutaman asteen päivälämpötilassa ja yöllä nollassa tai jopa hieman pakkasen puolella. Taimille annetaan keskellä talvea 5-6 viikon kylmäkäsittely tällaisessa lämpötilassa. Tämän jälkeen tammikuun lopulla aletaan päivänpituutta lisätä ja lämpötilaa nostaa asteittain. Jos loisteputkien alle tarvitaan tilaa uusille taimille, voidaan osa taimista siirtää pois loisteputkien alta kylmäkäsittelyvaiheessa ja viedä muihin tiloihin, jotka ovat sopivan kylmiä (autotalli, lämmittämätön varasto jne).

Näillä eväillä olen talvettanut arkojen rhodojen lisäksi kaikki muut Suomen talveen sopimattomat hienohelmani, kuten kameliat, hortensiat, kliiviat, jasmiinit, atsaleat ja monet sipulikasvit, yleensä ongelmitta. Sisätalvetus vaatii siihen soveltuvat tilat: viherhuoneen tai asuinhuoneistosta erillisen kylmävaraston. Erillisen siksi, että korkea ilmankosteus ja matala lämpötila on sellainen yhdistelmä, joka ei oikein sovi ihmisasumuksen tunnusmerkkeihin. Rhodoharrastaja siitä saattaa nauttia, mutta eivät välttämättä rhodoharrastajan vähemmän asiaan vihkiytyneet lähimmäiset. Sitä paitsi jatkuva lähes 100% suhteellinen ilmankosteus ja kylmät seinäpinnat aiheuttavat pisarointia, joka ennen pitkää johtaa homekasvustoihin rakenteissa.


Jussila, O. 1996. Aran kasvimateriaalin talvisuojauksesta. Rhododendron-lehti 4/1996:6-8.
Muokkaus ja linkkien päivitys Kristian Theqvist 2004.