Teksti Olli Wuokko, tarkistus Mikko Kuosmanen, Kristian Theqvist, Pekka Pärnänen, Osmo Jussila ja Paula Kiuru.
Alppiruusu- ja atsalealajikkeiden kestävyys Suomessa
Suomen Rhododendron-kerho on laatinut kestävyysarviolistauksen harrastajien ja ammattilaisten käyttöön. Lista käsittää Suomessa myynnissä havaitut alppiruusu- ja atsalealajikkeet. Maailmalla on erittäin paljon lajikkeita ja markkinoille ilmestyy jatkuvasti lisää uutuuksia. Myynnissä olevat valikoimat muuttuvat hiljalleen ja kasvatuskokemukset kertyvät, joten lista tulee tulevaisuudessa täydentymään sekä uusilla lajikkeilla että lisätiedoilla.
Listalla on vain lajikenimen saaneita kasveja. Tämä johtuu siitä, että lajike (klooni) on ominaisuuksiltaan yhtenäinen, joten sen kestävyydestä voidaan antaa melko luotettava arvio. Luonnonlajeilla taas on yleensä vaihtelua eri yksilöiden ja alkuperien välillä, joten niiden kestävyyttä ei voi arvioida yhtä suoraviivaisesti. Listalta ei siis löydy luonnonlajeja, pois lukien myynnissä olevat nimetyt lajeista nimetyt lajikekloonit (esim. schlippenbachii ‘Estelle’, canadense ‘Violetta’).
Listauksen rakenne
Listaus on aakkosjärjestyksessä lajikenimen mukaan. Joillakin lajikkeilla on suomenkielisiä nimiä (kevätatsalea, valkoalppiruusu), mutta näitä ei ole käytetty listauksessa. Jos lajikkeella on kauppanimi (esim. ROYAL LILAC (’Bolesław Chrobry’)), se on aakkostettu kauppanimen mukaan.
Mistä kestävyystiedot tulevat?
Kestävyystietojen lähteinä on käytetty Dendrologian Seuran julkaisemaa Suomen Puu- ja Pensaskasviota, erilaisia julkaisujen vyöhykesuosituksia, jalostajien tietoja sekä kestävyysarvioita ulkomaisilta taimistoilta, nettilähteistä ja kirjallisuudesta. Lisäksi kerhon jäsenet ovat jakaneet omia kokemuksiaan.
Selkein tietolähde on Puu- ja Pensaskasvion kokemuspohjainen vyöhykearvio. Monet lajikkeet on arvioitu myös tietyllä pakkaskestolukemalla. Käytännössä kasvi voi kuitenkin vaurioitua jo pienemmässä pakkasessa tai joskus jopa kestää enemmän. Pakkasenkestoarvio voi olla matala, jos lajiketta ei ole vielä koeteltu kovissa pakkasissa – esimerkiksi uudella, leudoissa oloissa jalostetulla lajikkeella. Pakkaslukemiin kannattaakin suhtautua varauksella, mutta niiden avulla voi vertailla eri lajikkeiden suhteellista kestävyyttä.
Vyöhykkeet
Katso Suomen vyöhykekartta
Lajikkeiden pakkaskestävyys käytännössä
Etelä-Suomen mantereella I-vyöhykkeellä pakkanen voi ilmaston lämpenemisestä huolimatta edelleen säännöllisesti laskea alle -20 °C. Useimmilla alppiruusuilla kukkasilmut ovat herkimpiä, esimerkiksi pitkään Suomessa kasvatetun ’Cunningham’s White’ -lajikkeen kukkasilmut kestävät noin -21 °C. Yleisyydestään huolimatta se on siis edelleen rajatapaus, ja varsinkin sisämaassa kasvattajan kannattaa varautua merkittäviin vaurioihin lumettomina pakkastalvina. Toisaalta vieläkin arempien lajikkeiden (kestävyys alle -20 °C) kasvatus voi jossain tapauksissa onnistua jopa vuosia, mutta lopulta kova pakkanen ennen lumen tuloa saattaa tuhota nämä kokonaan. Istutuspaikalleen vakiintuneilla pensailla on paremmat mahdollisuudet toipua pahoistakin vaurioista, joten kasvatuskokeilut voivat olla perusteltuja, vaikka kyseisiä lajikkeita ei voikaan yleisesti suositella. Suomessa kestävyyttä ajatellen jalostetut kotimaiset lajikkeet, kuten ’Haaga’, kestävät huomattavasti enemmän (esim. -36 °C). Ennen kotimaisten lajikkeiden tuloa yleinen ja ”ainoa alppiruusu” puistoalppiruusu ’Catawbiense Grandiflorum’ viihtyy hyvin Etelä-Suomessa, mutta sisämaassa sen kukkasilmut voivat tuhoutua, kun pakkanen ylittää -30 °C.
Ikivihreät japanilaiset atsaleat (eri asia kuin kesävihanta japaninatsalea molle ssp. japonicum) on listauksessa mainittu erikseen, koska ne saattavat saavuttaa täyden kestävyytensä paremmin lämpimämpikesäisillä alueilla, kuten Saksassa tai Pohjois-Amerikassa. Suomalaiset harrastajat ovat myös havainneet, että voimakkaasti puna- tai keltakukkaisten alppiruusulajikkeiden käytännön kestävyys saattaa jäädä luvatuista arvoista.
Muut kestävyyteen vaikuttavat tekijät
Kestävyyteen vaikuttavat myös muut tekijät kuin perimä. Näitä ovat kasvin yleinen kunto (esim. pitkän hellekauden ja kuivuuden heikentämä kasvi) ja sen valmius talveen (onko kasvu pysähtynyt ajoissa). Poikkeavat säät saattavat houkutella kasvin kasvun väärään aikaan syksyllä. Joillakin lajikkeilla on todettu säännöllistä taipumusta virittäytyä kukkimaan syksyllä, mutta onneksi suurin osa lajikkeista sopeutuu Suomen kesälämpöihin ja valmistautuu talveen oikeaan aikaan.
Myös kasvupaikka vaikuttaa. Tuulensuojaiset ja varjoisat paikat auttavat kestämään talvea, mutta moni lajike ei kuitenkaan ole parhaimmillaan täysin varjoisassa paikassa. Näitä yksityiskohtia ei voida huomioida listamuotoisessa arvioinnissa, joten sopiva kasvupaikka kannattaa selvittää lajikekohtaisesti. Oikeanlainen kasvi oikeanlaiselle paikalle!
Kotimainen vai tuontitaimi?
Lajikkeesta puhuttaessa sen kasvatusmaa ei vaikuta kestävyyteen pitkällä aikavälillä. Sama lajike on yhtä kestävä, oli se tuotettu Suomessa tai ulkomailla. Suomessa tuotettu taimi on kuitenkin yleensä ”oikeassa aikataulussa” vuodenaikojen suhteen, jolloin se on edelleen lepotilainen kevätpakkasten aikoihin ja toisaalta syksyllä valmis pakkasiin. Kotimaisen tuotannon etuja ovat pienempi kasvitauriski, pienemmät kuljetuspäästöt ja luonnollisesti kotimaisen tuotannon tukeminen.
Taimen hankinta
Yleisimmistä lajikkeista löytyy hyvin tietoa netistä. Taimikaupassa kannattaa tarkistaa, että lajike näyttää oikeanlaiselta (virheellisiä nimeämisiä sattuu) ja että siinä ei ole tauteja tai tuholaisia (esim. syöntijälkiä lehdissä tai epätavallisia laikkuja).