Historia

Wiurila, Halikko
Rhodokerholaisten vierailu Wiurilan kartanolla Halikossa 1998
(© Anu Väinölä)

Rhododendron-kerhon alkutaival

Alppiruusujen ja atsaleoiden kasvatuksen uranuurtajia Suomessa 1930-50-luvulta lähtien ovat olleet mm. C.G. Tigerstedt Arboretum Mustilassa ja Bengt Schalin Helsingin kaupunginpuutarhurina ja kotonaan Kirkkonummella sekä Bo Knape Pohjan pitäjän Brödtorpissa. Vuosikymmenien ajan tavallisesta taimimyymälästä sai lähinnä R. Catawbiense-ryhmän ‘Grandiflorumia’, hyvistä valikoimista myös “Azalea mollista” (R. molle ssp. japonicum) sekä R. ‘Cunningham’s Whitea’. R. catawbiensen ja japonicumin ylivaltaa kuvasivat niiden suomenkieliset nimet puistoalppiruusu ja puistoatsalea. Jälkimmäinen nimi tosin muutettiin vuoden 1993 viljelykasvien nimistöön kansainvälisen mallin mukaan japaninatsaleaksi samalla antamaan tilaa puistoatsalea-nimen käyttöön yleisnimenä kaikille puistojemme kesävihannille atsaleoille. Uudenlaiseen tietoisuuteen alppiruusut nousivat vasta 90-luvun alussa, kun ensimmäiset Suomessa jalostetut kestävät lajikkeet tulivat markkinoille.

Suomen kielellä oli vielä 1980-luvun lopulla hyvin vähän tietoa alppiruusuista ja atsaleoista. Puutarhakirjojen laji- ja lajikevalikoima rajoittui parhaimmillaankin noin 10 taksonin esittelyyn. Kuitenkin Rhododendron-lajeja on olemassa lähes 1000, ja nimettyjen lajikkeiden lukumäärää tuskin tietää kukaan. Suomessa herännyt innostus alppiruusuihin ja atsaleoihin kanavoitui aluksi ulkomaisiin tähän kasvisukuun erikoistuneisiin yhdistyksiin. Ruotsissa Svenska Rhododendron Sällskapet on toiminut vuodesta 1971 lähtien ja siinä on ollut myös kourallinen Suomessa asuvia jäseniä, samoin amerikkalaisessa American Rhododendron Societyssa. Toiminta ulkomaisessa seurassa on kuitenkin aina hiukan hankalaa, osallistuminen jää väkisinkin passiiviseksi jo pelkästään maantieteellisen etäisyyden vuoksi.

Tarve oman kerhon perustamiseen oli siis ilmeinen. Vuoden 1995 huhtikuun 20. päivänä kahdeksan perustajajäsentä kokoontui Helsingin yliopiston kasvitieteen laitokselle Rhododendron-kerhon ensimmäiseen kokoukseen, ja näin Dendrologian Seura sai toisen kasvisukuun erikoistuneen kerhonsa. Koollekutsujana toimi Anu Väinölä, josta tuli myös kerhon puheenjohtaja. Tiedottajana ja sittemmin myös lehdentekijänä on toiminut Osmo Jussila.

Kerhon tehtäväksi nähtiin mm. koota Rhododendron-suvun kasveista kiinnostuneita yhteen keskustelemaan ja oppimaan lisää, jakaa tietoa suvun kasveista sekä lisätä niiden käyttöä niin yksityisessä kuin julkisessakin viherrakentamisessa. Kerho päätti järjestää retkiä, ilta(päivä)tilaisuuksia, siementen ja taimien välitystä. Näiden lisäksi on tehty kasvien ja kirjallisuuden yhteistilauksia ulkomailta. Kerho on koonnut tietoa Suomesta löytyvästä alan kirjallisuudesta, josta osa on kerholaisten lainattavissa.

Ensimmäisenä vuonna 1995 tehtiin kesäretki Tahvosten taimistolle ja Brödtorpin kartanoon Pohjankuruun, seuraavana vuonna tutustuimme Mustilan arboretumiin Marjatta Uosukaisen johdolla. Vuonna 1997 oli vuorossa Bengt Schalinin Rastlösa Kirkkonummella sekä Helsingin alppiruusuistutukset ja vuonna 1998 kerholaiset pääsivät tutustumaan Wiurilan kartanoon ja muutamiin muihin kokoelmiin Salon seudulla. Nämä kesäretket on pyritty sijoittamaan parhaaseen kukinta-aikaan. Kesäretkille on osallistunut 20-40 jäsentä. Tukholman seudulla käytiin lyhyellä ekskursiolla kesäkuun puolivälissä 1999.

Syyskokoontumiset on järjestetty vuosittain Turun seudulla, ja niiden yhteydessä on tutustuttu Piikkiössä Yltöisten arboretumin alppiruusurinteeseen, Ruissalossa kasvitieteelliseen puutarhaan ja Naantalissa Kultarannan puutarhaan. Talvi- ja kevätkokoukset on pidetty Helsingin seudulla eri paikoissa. Niissä on keskitytty enemmän toiminnan suunnitteluun, kuultu asiantuntijoita, katsottu diaesityksiä, opiskeltu ja keskusteltu kahvikupin ääressä. Kerralla paikalla on ollut yleensä 10-20 henkeä. Alppiruusujen siemeniä on välitetty jäsenille toiminnan alusta lähtien, samoin syksyisin on järjestetty ns. taimitori, jossa kasvattajat ovat voineet vaihtaa tai myydä ylimääräisiä taimiaan.

Aluksi jäsenille tiedotettiin kokouksista kirjein, mutta vuodesta 1996 lähtien ovat kerhon jäsenet saaneet monistamalla tehdyn kerholehden neljä kertaa vuodessa. Lehden tarkoitus on täyttää sitä tehtävää, jonka kerho määritteli itselleen perustavassa kokouksessa. Lehdessä on julkaistu kestävyysluetteloita, viljelyohjeita, lajikuvauksia, ohjeita kasvien nimeämisestä jne. Useille kerhon jäsenille lehti on ainoa yhdysside muihin mm. pitkien välimatkojen vuoksi, ja uskallammekin väittää, että se on muodostunut kerhon “tavaramerkiksi”. Joulukuussa 1998 kerholle tehtiin omat internet-kotisivut Dendrologian Seuran sivujen yhteyteen. Kotisivuilta löytyy mm. joitakin Rhododendron-lehdessä julkaistuja artikkeleita, kaikki keräilykansiosarjassa julkaistut lajiesittelyt sekä lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia linkkejä muualle internetiin.

Jäsenmäärältään alun vaatimaton kahdeksan hengen joukko on neljässä vuodessa yli kymmenkertaistunut: jäseniä vuoden 1999 alussa on 90. (Vuoden 2004 alussa jäseniä oli n. 200 ja vuonna 2018 n. 270.)


Osmo Jussila ja Anu Väinölä 1999, Sorbifolia 30(1):48-50.
Muokkaus ja linkkien päivitys Kristian Theqvist 2004 ja 2018.