Istuttaminen

Opi ja onnistu alppiruusujen kasvattajana

Folke Mattsonin tekstistä soveltaen kääntänyt Osmo Jussila
Teksti on aiemmin julkaistu Rhododendronkerhon postissa syksyllä 1995

 

Onko olemassa kauniimpaa kuin rhodopensasto kesäkuisessa loistossaan tai atsaleat pastellisävyissään lilasta vaaleanpunaiseen, unohtamattakaan räiskyvän keltaisenpunaisia syysvärejä? Useimmille tulee Rhododendroneista puhuttaessa mieleen meillä yleisimmin puutarhoissa viljelty puistoalppiruusu R. catawbiense ‘Grandiflorum’, vaikka eri Rhododendron-lajeja löytyy luonnosta lähes 800. Sen lisäksi on lukematon määrä jalostettuja tai luonnossa syntyneitä hybridejä eli risteymiä. Jotkut lajit ovat hyvin talvenkestäviä ja niitä voidaan viljellä Suomessa varsin pohjoisessakin, kuten esim. mustilanalppiruusu R.brachycarpum var. tigerstedtii, kelta-atsalea R. luteum ja nukka-alppiruusu R. smirnowii. Valitsemalla eri aikaan kukkivia rhodoja voidaan kukinta-aikaa maan etelärannikolla venyttää huhtikuusta aina heinäkuulle asti.

Rhododendronit ovat joko ainavihantia tai kesävihantia. Useimmiten pienilehtiset ja lehtensä varistavat lajit ovat helppohoitoisempia ja viihtyvät aurinkoisemmassa paikassa kuin ainavihannat suurilehtiset lajit. Usein näkee huonovointisia rhodoja istutettuna tavalliseen puutarhamaahan, jossa ne kyllä elävät, mutta eivät kukoista, niin kuin pitäisi. Ne eivät tarvitse mitään ihmelannoitteita vaan yksinkertaisesti siirron sopivampaan maahan. Erittäin hieno juuristo ei kertakaikkiaan jaksa kasvaa tavalliseen puutarhamaahan, joten maa täytyy tehdä niille sopivaksi. Rhodojen kiinteä juuripaakku tekee kasvien siirron lähes tulkoon yhtä helpoksi kuin puutarhahuonekalujen uudelleenjärjestelyn. Kasveja voi siirtää siitä lähtien, kun routa on hävinnyt maasta, ja istutuspuuhia voi jatkaa aina syyskuulle saakka, lehtensä varistavia voi istuttaa koko syksyn (rauhoita kukinta-aika).

Etelä-Suomen ilmasto sopii kohtuullisen hyvin rhodojen viljelyyn (sademäärät saisivat olla suurempia kevätkesällä…) ja useat kymmenet lajit ja hybridit menestyvät ykkös- ja kakkosvyöhykkeellä, jotkut jopa kolmos- ja nelosvyöhykkeilläkin. Jos mittapuuksi otetaan 40-luvun ja 80-luvun puolivälin ankarat talvet, ei yksikään rhodolaji tai hybridi ole 100 %:sen kestävä, mutta yllättävän laaja lajivalikoima selviää hienosti normaalitalvistamme. Varmasti tässä maassa on useampi rhodo tapettu vääränlaisilla viljelymenetelmillä kuin huonon talvenkestävyyden vuoksi!

Jotta viljely onnistuu on muutamia perusasioita muistettava:

  • MAAN ON OLTAVA ILMAVAA JA HAPANTA, pH alle 5,0.
  • TUULENSUOJAINEN PAIKKA
  • EI SEISOVAA VETTä JUURISTOSSA

Maasekoitus

  • n. 60% karkeaa kalkitsematonta turvetta
  • n. 25% lehtikompostia, mieluiten tammenlehti-, puolittain maatunutkin kelpaa
  • n. 10% soraa tai karkeaa hiekkaa
  • n. 5% hyvinpalanutta hevosen tai lehmän lantaa
    Lehtikompostin voi korvata kuorikkeella.

Istutuskuopan pohjalle voi laittaa 10 cm kerroksen oksia, havuja, käpyjä ja lehtiä. Ne voi myös osittain sekoittaa istutusmultaan. Kun istutuspaikka on valmis, tulisi sen olla sellainen, että voit vaivattomasti työntää kätesi siihen kyynärpäätä myöten. älä unohda kastella maata perusteellisesti ennen istutusta. Valmiita rhodomultasekoituksia voi myös ostaa hyvinvarustetuista puutarhamyymälöistä.

Valitse tuulensuojainen paikka

Tämä siitä syystä, että haihdunta lehdistön kautta vähenisi tuulisella säällä. Rhodoilla on suojamekanismi haihdunnan vähentämiseksi: ne roikuttavat ja rullaavat lehtensä tuulisella ja kylmällä säällä estääkseen lehtien kuivumisen.

Rhodo kevättalven auringossa.

Alkukevät on rhodoille ongelmallista aikaa auringon alkaessa lämmittää maan ollessa vielä jäässä. Haihdunta lehtien kautta lisääntyy, mutta kasvi ei saa jäätyneestä maasta korvausta. Sen seurauksena kasvi saattaa kuivua, ja usein kuvitellaan, että se on kuollut kylmyyteen, vaikka tästä ei ole ollenkaan kysymys. Siksi varsinkin isolehtiset ainavihannat rhodot on istutettava puolivarjoiseen, tuulensuojaiseen paikkaan. Pienilehtisillä ja lehtensä varistavilla lajeilla tämä ilmiö ei ole niin yleinen kuin em. lajeilla ja ne voi istuttaa avoimemmalle paikalle. Rhododendron kasvaa parhaiten, kun maan lämpötila on n. 15 °C.

Rhodo ei ole suokasvi

Yleinen väärinkäsitys on, että rhodojen kasvupaikan tulisi olla jatkuvasti märkä. Liian märässä maassa juuristo kuolee ilmanpuutteeseen. Kun sanotaan, että rhodojen on saatava hapan maa, niin se ei tarkoita sitä, että sen pitäisi olla märkä vaan kalkkiköyhä (matala pH-luku). Jos haluaa istuttaa rhodoja paikkaan, jossa pohjavesi on kovin korkealla, on istutuspaikka korotettava niin korkeaksi, että ilma pääsee juuristoalueelle. Korotettu istutuspeti helpottaa myös pH:n säätöä. Toisaalta lähellä oleva pohjavesi takaa kosteuden myös kesän kuivina jaksoina. Tästä hyvänä esimerkkinä on Helsingin Haagassa sijaitseva Laajasuonpuisto , joka on perustettu ojitetulle suolle, jossa luontaisina kasveina ovat mm. suopursu ja lakka.

Istutusohjeita

Tärkeintä istutuksessa on, että juuristo saa alusta lähtien kunnon kontaktin ympäröivään maaperään. Raavi tai huuhtelee irtonainen maa juuriston ympäriltä niin, että uloimmat juuret paljastuvat. Ruukkuviljellyillä kasveilla juuret ovat tilanpuutteessa ehkä alkaneet kiertää kehää, eivätkä ymmärrä lähteä kasvamaan ympäröivään maahan. Siksi juuria voi olla syytä hieman auttaa pöyhimällä pintakerrosta. Liian syvään istuttaminen on syynä moneen epäonnistumiseen (eikä pelkästään rhodoilla). Laita taimi ruukkuineen joksikin aikaa vesiämpäriin. Kun juuristo on kunnolla kastunut, istuta se kuoppaansa niin, että n. 1 cm juuripaakusta jää näkyviin maan pinnan yläpuolelle. Tämän jälkeen voit täyttää montun ja tiivistää maan kevyesti käsin. ÄLÄ POLJE. Polkemalla hajotat todennäköisesti juuripaakun: tämä sääntö pätee kaikkiin ruukkuviljeltyihin kasveihin. Kastele, ja peitä sen jälkeen juuripaakun näkyvä osa kuorikkeella, neulasilla tai metsämaalla. Jatkossa kastele kerran viikossa 10-15 l/kasvi, ellei sada.

Suurikasvuiset rhodot vaativat 45-50 cm syvän ja 100 cm halkaisijaltaan olevan istutusalueen, pienikasvuiset pienemmän. Pintajuuristen puiden läheisyyteen istutettaessa (esim. kuusi) on istutusalue suojattava juuristokilpailulta juurimatolla tms. Jos käytät muovia muista huolehtia salaojituksesta. Istutus seinustalle, johon lumet tippuvat katolta, ei tietystikään ole mahdollista. Istutusväli riippuu täysin lajista, yleisesti voisi sanoa, että suurikasvuisille istutusväli on 150-200 cm ja pienille 60-100 cm. Taimet voi myös aluksi istuttaa lähekkäin, jotta istutus näyttäisi hyvältä. Myöhemmin voi olla tarpeellista harventaa istutusta. Se ei ole rhodoilla ongelmallista, jopa vanhoja pensaita on helppo siirtää kompaktin juuristonsa ansiosta.

Hoito

Englanninkielinen ilmaisu Mulching (kattaminen – kate) tarkoittaa maan peittämistä kasvien alta kerroksella lehtiä, kaarnaa, neulasia, saniaisenlehtiä jne. Nämä voidaan sekoittaa turpeeseen, mutta pelkkää turvetta ei voi suositella. Peittämisellä on monta tehtävää: se auttaa rikkaruohojen torjunnassa, pitää maan lämpötilan ja kosteuden tasaisena, lannoittaa ja estää roudan pääsyn kovin syvälle. Rhodot eivät juuri kaipaa lannoitusta katteen lisäksi.

Kota

Poista kuihtuneet kukat kukinnan jälkeen. Näin joudutat uusien versojen kehitystä ja parannat seuraavan vuoden kukintaa, kun kasvin voimia ei kulu siementen tekemiseen. Monesti kysytään, miksi rhodonlehdet kellastuvat ja putoavat syyskuussa. Ilmiö on täysin normaali, lehdet elävät muutaman vuoden ja vanhimmat lehdet putoavat aikanaan. Ilmiö on terveessä, tiheäkasvuisessa pensaassa melko näkymätön, mutta huonovointisessa, harvassa pensaassa se tulee korostetusti esiin. Jos taas rhodoja täytyy leikata huonon kasvutavan tai lumivaurioiden vuoksi, tulisi se tehdä keväällä ennen kasvuunlähtöä.

Yleensä syksyllä sataa riittävästi, mutta jos syksy on ollut kuiva, voi rhodoja kastella ennen maan routaantumista. Maan peittämisestä syksyllä on sekä etua että haittaa, se estää maan routaantumisen syvältä ja rodon vedensaanti talvella paranee, mutta toisaalta se estää maan sulamista keväällä. Jotta maa sulaisi nopeasti, olisi talvisuojaukset juuristolta poistettava mahdollisimman aikaisin, mieluiten jo maaliskuussa. Jätä kuitenkin vielä tässä vaiheessa lehdistön suojaukset paikalleen, jos niitä on rakenneltu (lautakehikot, havut, pakkaspeitteet ym). Rodot tarvitsevat varjostusta eniten kevättalvella, kun pitkän pimeän kauden jälkeen aurinko alkaa paahtaa ja vuorokautiset lämpötilavaihtelut ovat suuria. Tällöin kannattaa suojata lehdistöä tilapäisillä varjostimilla pahimman ajan yli, helmikuulta roudan sulamiseen. Varjostukseen sopivat erinomaisesti esim. kuusen oksat, ne eivät pistä silmään niin pahasti kuin epäesteettiset lautalaatikot. Juuriston talvisuojausmateriaalina parhaita ovat tammenlehdet ja männynneulaskarike.

Yleisesti oletetaan rhodojen vaativan ehdottomasti varjoisan istutuspaikan esim. talon pohjoispuolella. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan osoittaa vain määrättyjen hybridien hyvää sopeutumiskykyä tulla toimeen täysin varjoisassa paikassa. Kukinta on runsaampaa ja tuleentuminen syksyllä varmempaa, kun rhodot istutetaan paikkaan, jossa ne saavat kesällä nauttia välillä täydestäkin auringosta puiden siimeksessä.