Kotimaiset alppiruusulajikket ovat Suomessa jalostettuja koristepensaita. Merkittävin osa niistä on jalostettu Helsingin yliopiston ja Arboretum Mustilan vuosina 1973 – 2000 suorittamissa alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmissa. Tämän jälkeen on tullut markkinoille lisää alppiruusulajikkeita, mm. Rhododendron-kerhon jäsenten harrastuksen tuloksena.
brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 109) x degronianum ssp. degronianum (Mustila 2) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (2002)
Kasvutapa:
Leveäksi kasvava, tuuhea. Korkeus 1,5 m 10 vuodessa
‘Helsinki University’ x ‘Blue Bell’ ‘Blue Bell’ lajikkeen perimä on tuntematon (C.B. van Nes). H: Kristian Theqvist (2003), G: K. Theqvist (2013), N: K. Theqvist (2016), REG: K. Theqvist (2017)
Kasvutapa:
Korkeus 1,2 m 10 vuodessa
Kukat:
Violetinpunaiset kukat, voimakkaampi väri reunoilla, vihertävänkeltainen täplitys, reunojen lähellä voimakkaan punavioletit täplät.
‘Elviira’ x ‘Blue Bell’ ‘Blue Bell’ lajikkeen perimä on tuntematon (C.B. van Nes). H: Kristian Theqvist (2003), G: K. Theqvist (2012), N: K. Theqvist (2014), REG: K. Theqvist (2017)
Kasvutapa:
Korkeus 1,2 m 10 vuodessa
Kukat:
Valkoinen keskus, violetinpunaiset reunat ja oranssinruskeat täplät
smirnowii Seidel risteymä (Mustila 29) x ‘Dr. H. C. Dresselhuys’ (Mustila 35) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (2003)
Kasvutapa:
Laakea, peittävä pensas. Korkeus 1,2 m 10 vuodessa
brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 109) x (forrestii var. repens risteymä) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. H: M. Uosukainen (1974), I: Kemira Agro Oy (1987).
Kasvutapa:
Tuuhea, hyvin haaroittuva kompakti pensas. Korkeus 50 cm 10 vuodessa.
Kukat:
Kirsikanpunaiset kukat, tummemman punainen täplitys
Kukinta alkaa:
Toukokuun puolessa välin
Lehdet:
Sileäpintaiset, tummanvihreät. Jonkin verran kierteisillä lehdillä on selkeä kuviointi.
Kestävyys:
I – III (IV – VI)
Kommentit:
Vaikean kasvatettavan maineessa. Lumipeite ja hyvä suojaus kevätauringolta auttavat selviytymisessä.
brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 109) x ‘Dr. H. C. Dresselhuys’ (Mustila 35) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. H: M. Uosukainen (1974), REG: Kemira Agro Oy (1994).
Kasvutapa:
Pyöreä, säännöllisen muotoinen. Korkeus 1,4 m 10 vuodessa.
smirnowii Seidel risteymä “Mustilan Punainen hybridi” (Mustila 60) OP Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. H: M. Uosukainen (1974), REG: Kemira Agro Oy (1994).
Kasvutapa:
Pystykasvuinen, pyöreälatvuksinen. Korkeus 1,2 m 10 vuodessa.
On osoittautunut jonkin verran vaateliaaksi kasvatettavaksi etenkin avoimemmilla paikoilla. Menestyy paremmin lähes täydessä varjossa. Kukkanuput paleltuvat helposti syksyn halloissa ja kukinta voi jäädä vajaaksi.
brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 47) OP Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. H: M. Uosukainen (1974), REG: Kemira Agro Oy (1994).
Kasvutapa:
Pystykasvuinen, hyvin haaroittuva. Korkeus 1,5 m 10 vuodessa.
Kukat:
Vaaleanpunaiset tummanpunaisilla pilkuilla
Kukinta alkaa:
Kesäkuun puolessa välin
Lehdet:
Sileät, tummanvihreät
Kestävyys:
I – V
Kommentit:
Kukkii hyvin kovankin talven jälkeen. Lajike tunnetaan myös nimellä ‘Helsingin Yliopisto’.
brachycarpum ssp. tigerstedtii × ‘America’ Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. N: M. Uosukainen (2017).
Kasvutapa:
Pysty, puumainen kasvu. Korkeus 1,8 m 10 vuodessa.
wardii OP (Bremen), risteymä I: M. Uosukainen / MTT Laukaa (2006)
Kasvutapa:
Tuuhea, kompakti pensas. Korkeus 60 cm 10 vuodessa.
Kukat:
Vaaleanpunaiset, kellomaiset kuten kelloalppiruusulla Rhododendron williamsianum.
Kukinta alkaa:
Touko-kesäkuun vaihteessa
Lehdet:
Sileäpintaiset, tummanvihreät. Uudet versot punertavat.
Kestävyys:
I – II (III)
Kommentit:
Erityisominaisuus on nuorten puhkeavien lehtien punainen väritys ja voimakkaan punaiset nuoret versot ja silmut. Näyttää enemmän williamsianum kuin wardii risteymältä. Tarvitsee valoisan paikan kukkiakseen hyvin. Altis keväthalloille.
brachycarpum ssp. tigerstedtii OP, pölytys mahdollisesti lähellä kasvaneesta ‘Roseum Elegans’ alppiruususta Mustilassa. H: Arboretum Mustila (1998), G: K. Theqvist (2003), N: K. Theqvist (2008), REG: K. Theqvist (2015).
Kasvutapa:
Matalakasvuinen pensas. Korkeus 60 cm 10 vuodessa.
Kukat:
Vaaleanpunaiset kukat, hennon ruskeat täplät. Nuput ovat tumman punavioletit.
Kukinta alkaa:
Kesäkuun puolessa välin
Lehdet:
Sileät, tummanvihreät. Uusilla versoilla kaunis vaalea karvoitus (tomentum).
Kestävyys:
I – IV (V)
Kommentit:
Tarvitsee varjoisan kasvupaikan, lehtien reunat kärsivät auringon paahteesta. Muistuttaa ‘Roseum Elegans’ alppiruusua paitsi, että lehdet ovat pienemmät, kasvu matalampaa ja kestävyys parempi.
Kristian Theqvist on käyttänyt lajikkeesta nimeä “Roseum Mustila’ ennen vuotta 2008. Koodi: KTH-001.
‘P.M.A. Tigerstedt’ × ‘Alli’. H: K. Theqvist (2003), G: K. Theqvist (2013), N: K. Theqvist (2016), REG: K. Theqvist (2017).
Kasvutapa:
Tuuhea ja matala kasvu, korkeus 60 cm 10 vuodessa.
Kukat:
Vaalean kellanvihertävät kukat, keskus tummemman keltainen, joka muuttuu punertavaksi muutamassa päivässä; ruskehtavan oranssi pilkutus yläterälehdillä.
brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 26) x ‘Britannia’ (Sofiero) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (2012).
Kasvutapa:
Pyöreä, säännöllisen muotoinen. Korkeus 1,5 m 10 vuodessa.
brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 99) x degronianum ssp. yakushimanum (Boskoop, Hollanti) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (1992)
Lepidootti alppiruusu, jolla on tunnusomaisia pieniä suomuja lehdillään
Alkuperä:
Helsingin kaupunginpuutarhuri Pekka Jyränkö kasvatti pienilehtistä alppiruusua mökillään Kustavissa. Se otettin lisäykseen MTT Laukaan valiotaimi- ja tutkimusasemalla. On epävarmaa, onko kyseessä dauricum-laji vai PJM-Ryhmän lajike. N: M. Uosukainen (vuosi?)
Kasvutapa:
Tuuhea, kompakti pensas. Korkeus 1,2 m 10 vuodessa.
Kukat:
Sinipunaiset
Kukinta alkaa:
Toukokuussa
Lehdet:
Pienet pyöreähköt, suomulliset, voimakkaan tuoksuiset kosketeltaessa. Kaunis syysväri. Osa lehdisä talvehtii.
smirnowii risteymä (Mustila 45) x williamsianum risteymä (Bengt Schalin) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (2005)
Kasvutapa:
Pystykasvuinen, pyöreälatvuksinen. Korkeus 1,4 m 10 vuodessa.
Kukat:
Reunoilta purppuranpunaiset, keskusta lähes valkea, tummanpunainen täplitys
brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 109) x (forrestii var. repens risteymä) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (2005)
Kasvutapa:
Tuuhea, hyvin haaroittuva kompakti pensas. Korkeus 80 cm 10 vuodessa.
Kukat:
Kirsikanpunaiset kukat, tummemman punainen täplitys.
Kukinta alkaa:
Toukokuun loppupuolella
Lehdet:
Sileäpintaiset, tummanvihreät. Lehdillä on selkeä kuviointi.
Kestävyys:
I – III
Kommentit:
‘Elviiran’ sisar. Vaikuttaa helpommalta kasvatettavalta kuin ‘Elviira’. Suosii lumipeitettä ja hyvää suojausta kevätauringolta.
brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 109) x smirnowii (Mustila 44) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. H: M. Uosukainen (1974), REG: Kemira Agro Oy (1994).
Kasvutapa:
Pystykasvuinen, hyvin haarova. Korkeus 1,8 m 10 vuodessa.
Kukat:
Lähes valkeat vaaleanpunaisella sävyllä, vihertävät pilkut.
Kukinta alkaa:
Kesäkuun puolessa välin
Lehdet:
Yläpinta sileä, tummanvihreä. Alapinnalla tiheä vaalean kellertävä karvoitus (indumentum). Uudet versot kauniin valkoisen karvoituksen (tomentum) peittämät.
Kestävyys:
I – V
Kommentit:
Kukkii nuorena heikosti, mutta vanhemmiten kukintahalukkuus paranee olennaisesti. Lajike tunnetaan myös nimellä ‘St. Michel’.
Itsepölytetty R. x nikomontanum. Per Houbak Vestergaard Tanskasta lahjoitti siemenet ARS:n siemenvälitykseen 2002; siemenemo on ostettu Rhododendron-Havenista noin 1989. Lajikkeella on piirteitä, mm. uuden kasvun väri, mitkä eivät ole tyypillisiä kerrotuille vanhemmille aureum ja brachycarpum. Siemenemon perimä epäilyttää. H: P. H. Vestergaard (2002), G: K. Theqvist (2014), N: K. Theqvist (2016), REG: K. Theqvist (2017)
Kasvutapa:
Tuuhea ja matala kasvu. Korkeus 50 cm 10 vuodessa.
Kukat:
Vaaleanpunaisista nupuista aukeaa kellertävän valkoiset (155D) puolikerrotut kukat; viisi hedettä kymmenestä on terälehtimäinen.
Kukinta alkaa:
Touko-kesäkuun vaihteessa
Lehdet:
Sileät; nuoret lehdet voimakkaan viherkeltaiset (153B, 153C), vanhat lehdet oliivinvihreät (137A)
Kestävyys:
I – II (III – V)
Kommentit:
Tuuheana ja matalakasvuisena hyötyy lumen antamasta suojasta.
brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 109) x smirnowii Seidel risteymä (Mustila 29) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (1999)
Kasvutapa:
Pyöreä, säännöllisen muotoinen. Korkeus 1,8 m 10 vuodessa
Kukat:
Hennon vaaleanpunaiset ruskeilla pilkuilla
Kukinta alkaa:
Kesäkuun puolessa välin
Lehdet:
Sileät, tummanvihreät
Kestävyys:
I – IV
Kommentit:
Tuuhean lehvästön ansiosta ‘Pekka’ on yksi parhaita lehtipensaita.
‘Helsinki University’ x ‘Blue Bell’ ‘Blue Bell’ lajikkeen perimä on tuntematon (C.B. van Nes). H: Kristian Theqvist (2003), G: K. Theqvist (2014), N: K. Theqvist (2016), REG: K. Theqvist (2017)
Kasvutapa:
Korkeus 1,2 m 10 vuodessa
Kukat:
Vaaleanpunaisista nupuista aukeaa puhtaan valkoiset kukat, joilla on vaaleanruskea täplitys.
brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 109) x tunnistamaton lajike Mustilassa, mahdollisesti ‘Gudrun’ (Mustila 36). Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. H: M. Uosukainen (1974), REG: M. Uosukainen (1996).
Kasvutapa:
Pystykasvuinen. Korkeus 1,6 m 10 vuodessa
Kukat:
Valkoiset tummanvioletilla laikulla
Kukinta alkaa:
Kesäkuun alkupuolella
Lehdet:
Sileät, tummanvihreät
Kestävyys:
I – IV
Kommentit:
Kasvaa harottavaksi täydessä varjossa, mutta tuuheammaksi puolivarjossa. Perimä on kirjattu rekisteriin ja dokumentteihin seuraavasti: brachycarpum ssp. tigerstedtii x catawbiense var. album ‘Glass’. Kuitenkin pölyttäjäkasvilla oli risteyttäjän kertoman mukaan voimakas täplä ja on arveltu, että kyseessä olisi ollut Seidelin lajike ‘Gudrun’ virheellisellä nimikyltillä. USA:n ja Kanadan markkinoilla lajikketta on myyty nimellä ‘Peter Tigerstedt’.
‘Cunningham’s White’ (Mustila 18) x smirnowii (Mustila 44) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (1992)
Kasvutapa:
Tuuhea, leveyttä enemmän kuin korkeutta. Korkeus 1 m 10 vuodessa.
Kukat:
Vaaleanpunaisista nupuista aukeaa vaalean sinipunertavat kukat, jotka muuttuvat valkoisiksi kukinnan edistyessä.
Kukinta alkaa:
Kesäkuun alkupuolella
Lehdet:
Sileät, tummanvihreät. Lehtien alapinta on vaalea ja sitä peittää ohut, yhtenäinen, silkinhohtava nukka.
Kestävyys:
I – III
Kommentit:
Kukkanuput vaurioituvat noin -23 °C lämpötilassa ilman lumensuojaa. Menestyy parhaiten puolivarjossa tai aivan varjoisessa kasvupaikassa. Kaunis tuuheana viherpensaana. Lajikkeelle annettiin alussa nimi ‘Pohjola’s Daughter’, mutta käytännössä nimeksi on vakiintunut ‘Pohjolan Tytär’.
Punainen brachycarpum risteymä (Mustila 16) x brachycarpum ssp. tigerstedtii (Mustila 47) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (2003)
Kasvutapa:
Matala, leveä pensas. Korkeus 70 cm 10 vuodessa.
Kukat:
Purppuranpunaiset vähän tummemalla täplityksellä
Kukinta alkaa:
Kesäkuun alkupuolella
Lehdet:
Sileät, tummanvihreät
Kestävyys:
I – III (IV)
Kommentit:
‘Raisa’ on saanut nimensä Raisa Gorbatšovan mukaan, ja juuri tämän pensaan Mihail Gorbatšov valitsi hänelle lähetetystä neljästä lajike-ehdokkaasta nimettäväksi vaimonsa muistoksi.
brachycarpum ssp. tigerstedtii x ‘Lemonade’ (Briggs Nurseries) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: P.M.A. Tigerstedt (2017)
Kasvutapa:
Korkeus 1,5 m 10 vuodessa
Kukat:
Vaalean kellertävät
Kukinta alkaa:
Kesäkuun alkupuolella
Lehdet:
Sileät, tummanvihreät
Kestävyys:
I – III (IV)
Kommentit:
Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi lajikkeelle annettiin nimi ‘Suomi 100’.
oreodoxa risteymä (Mustila 66) x williamsianum risteymä Böhlje 1957 (Ruotsi) Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (2012).
Kasvutapa:
Tuuhea ja matalakasvuinen, korkeus 0,5 m 10 vuodessa
Vanha williamsianum risteymä (Mustila 6), arveltu olevan Dietrich Hobbien risteytys catawbiense var. compactum x williamsianum ennen v. 1960. Risteymää on käytetty alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmissa, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (2013).
Kasvutapa:
Tuuhea ja matalakasvuinen, korkeus 0,5 m 10 vuodessa
Kukat:
Hennon aniliininpunaiset
Kukinta alkaa:
Touko-kesäkuun vaihteessa
Lehdet:
Sileät, tummanvihreät
Kestävyys:
I – III
Kommentit:
On menestynyt hyvin Keski-Suomessa. Hyötyy lumen antamasta suojasta.
smirnowii Seidel risteymä “Mustilan Punainen hybridi” (Mustila 60) OP Alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmat, Helsingin yliopisto yhteistyössä Mustilan Arboretumin kanssa 1973 – 2000. Ohjelmien johtajana toimi P.M.A. Tigerstedt. I: M. Uosukainen (2010)
Kasvutapa:
Kasvultaan tuuhea ja pyöreähkö. Korkeus 1,5 m 10 vuodessa.
Kukat:
Aniliininpunaiset voimakkaan punaisella täplityksellä
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.